Verotus Liettuassa
Liettuan keskus- ja paikallishallinnot perivät veroja. Tärkeimmät tulonlähteet ovat arvonlisävero, henkilökohtainen tulovero, valmistevero ja yhteisövero, joita kaikkia sovelletaan keskustasolla. Lisäksi sosiaaliturvamaksut kerätään valtion talousarvion ulkopuoliseen sosiaaliturvarahastoon.
Liettuassa veroja hallinnoivat valtion verotarkastusvirasto, tulliosasto ja valtion sosiaalivakuutuskassa. Vuonna 2019 valtion kokonaistulot olivat Liettuassa 30,3 prosenttia suhteessa BKT:hen.
Historiallinen konteksti
Ennen 1500 lukua Liettuan suuriruhtinaskunnan talous perustui vaihtokauppaan. Ensimmäiset verot (duoklė ("kunnianosoitus"), dėkla (vilja ja heinätrubiitti) ja mezliava) maksettiin maataloustuotteissa. Ensimmäiset käteisverot otettiin käyttöön Kęstutisin aikana, vaikka useimmat verot maksettiin edelleen tavaroina (esim. Vehnä, karja, hevoset).
Puolan ja Liettuan välisessä kansainyhteisössä perustettiin valtiovaraintuomioistuin vuonna 1591, jota seurasi valtiovaraintuomioistuin vuonna 1613, joka johti veroasioita vuoteen 1764 asti. 1600- ja 1700 luvuilla käyttöön otettuja veroja olivat padūmė (tilavero), hiberna (vuokravero), kvarta (valtion kiinteistövero) ja pagalvė (henkilökohtainen tyynyvero).
Puolan ja Liettuan yhteisöjen jaon jälkeen Liettuan verotusjärjestelmä alistettiin vastaavalle jakotoimivallalle. Tänä aikana kannetut verot kohdistuivat pääasiassa maa-alueisiin, vuokriin, kauppaan ja valmistukseen.
Nykyaikainen verojärjestelmä
Vasta itsenäistynyt Liettuan valtio keräsi verot jälleen vuoden 1918 jälkeen. Verolaki otettiin käyttöön 23. tammikuuta 1919, ja sen jälkeen tuli useita muita verolakeja. Käyttöön otetut verot olivat välittömiä veroja (esim. maavero, kiinteistövero, elinkeinovero, perintövero) ja välillisiä veroja (esim. juomien, tupakan ja jalometallien valmisteverot sekä tuontiverot).
Neuvostoliiton miehityksen aikana Liettuan rahoitusjärjestelmä, mukaan lukien verot, integroitiin neuvostoliittoon. Henkilökohtainen tulovero oli progressiivinen ja vaihteli 0,35–13 prosentin välillä verottoman määrän ylittävistä tuloista. Lisäksi kerättiin paikallisia veroja: talo- ja maanomistusveroa sekä ajoneuvojen omistusveroa.
Liettuan nykyaikainen verojärjestelmä otettiin asteittain uudelleen käyttöön 1990 luvun alussa, kun yritys- ja henkilökohtaiset tuloverot otettiin käyttöön vuonna 1990, maavero vuonna 1992 ja verohallintoa koskeva laki vuonna 1995.
Liettuan nykyaikainen verojärjestelmä perustuu Liettuan perustuslakiin. Perustuslain 65 ja 127 §:ssä säädetään verojärjestelmän kahdesta keskeisestä periaatteesta: verot voidaan ottaa käyttöön vain lailla ja vain Seimas voi ottaa käyttöön verolakeja.
Liettuan keskeisiä verolakeja ovat verohallintolaki, tullilaki ja yksittäisiä veroja koskevat lait. Verokäytäntöön vaikuttavat myös kansainväliset sopimukset, mukaan lukien lukuisat kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevat kahdenväliset verosopimukset, joihin Liettua kuuluu. Osana Euroopan unionia myös EU:n säännöt ja määräykset vaikuttavat voimakkaasti Liettuan verotusjärjestelmään, erityisesti alv- ja tuontitulleilla.
- Verot voidaan ottaa käyttöön vain laissa.
- Vain Seimas voi ottaa käyttöön verolakeja.
- Verojärjestelmä perustuu Liettuan perustuslakiin.
Tämä artikkeli on kirjoitettu tekoälyn avulla useiden uutisraporttien pohjalta, ja toimituksemme tarkistaa sen toimitusperiaatteidemme mukaisesti. Journalistiset periaatteet · Vinkit & yhteystiedot
Kommentit 0